Vuosi vaihtuu Phnom Penhissa

Kiitoksia lajitunnistukseen osallistuneille! Kyseessä tosiaan on Petterin tietämä keltaperäbulbuli.
Olemme jo niin tottuneita bulbutukseen, että se täytynee nauhoittaa kännykkään herätysääneksi.

Linnuista kaloihin, uudessa kuvassa on lauantain illallisemme Sihanoukvillessa. Siihen emme tarvitse enää tunnistusta, sillä kyseessä on steamed fish thai style. Sellainen kiikutetaan eteemme jo automaattisesti, kun saavumme Chnner Molop Chrey –ravintolaan. Valkosipulissa ja chilissä ei ollut taaskaan säästelty, yam yam.

Rannikolla myrskystä ei ollut tietoakaan ja vietimme leppoisan rantaviikonlopun uuden DevaRaja Villa –hotellin bungalowissa, josta taisi tulla uusi kantapaikkamme. Varaus seuraavalle visiitille on jo tehty. Meistä huolehti ystävällinen kalifornialaisomistaja yhdessä Nigel-koiransa kanssa. Mukavaa seuraa saimme myös kahdesta hotellissa asuneesta naisesta (aussi ja skotti). Illat vierähtivätkin tässä porukassa, jolle kansalaisuutemme oli kiehtovan eksoottinen, samoin nimemme. Niinpä meidät nimettiin uudestaan ja tätä nykyä voitte kutsua meitä Ingrid ja Garreth.

Alamme valmistautua jo seitsemänteen uuden vuoden vastaanottoomme Phnom Penhissa. Vuoden vaihdetta on tarkoitus juhlistaa joen rannassa mahdollista ilotulitusta odottaen. Sitä odotellessa mukavaa loppuvuotta kaikille! Meillä h-hetkeen on enää reilut 10 tuntia.

Kohti rannikkoa

Joululoma oli lyhyt, mutta nyt otetaan vähän takaisin. Edessä on pitkä viikonloppu Sihanoukvillessa. Kassit on pakattu ja tuktuk tilattu seitsemäksi aamulla. Yes I will do, oli kännykällä tavoitettavan kuskimme vastaus kyytitilaukseen. Tosin hänen tuktukissaan körötellään ainoastaan muutaman kilometrin matka linja-autoasemalle, missä hyppäämme hyväksi havaitun Mekong Express -bussin kyytiin.

Myrskyä odotetaan lähestyväksi Vietnamin suunnalta, joten luvassa lienee pilvinen rantaloma, ehkäpä pieni sadekuurokin. Mukaan pakataankin ajanvietteeksi lukemista ja nopat. Meri ja merenantimet, täältä jälleen tullaan!

PS. Tietokilpailu on edelleen auki (eikä vielä yhtään ehdotusta). Unohtui mainita, että oikeasta vastauksesta – tai riittävän uskottavasta - on luvassa palkinto.

Paluu arkeen

Joulun pyhät vierähtivät suomalaisia ystäviä tavaten, mutta kaupungilla on törmätty myös paikallisiin tuttuihin. Yksi heistä on tietenkin Nike, jonka pizzeria on ennallaan. Hänen nuoresta rouvastaan on kehkeytynyt tomera tarjoilija ja poika on jo komea miehenalku. Pizzan raaka-aineiden hinnannoususta huolimatta kauppa kuulemma käy, joten kaikki tuntuu olevan Nikellä mallillaan.

Toinen tuttu löytyi yllättäen kadunvarresta. Meille iloisesti vilkuttanut tuktuk-kuski näytti kovin tutulle ja kukapas hän olikaan muu kuin oma kookospähkinämiehemme. Ryysyiset vaatteet olivat vaihtuneet tyylikkääseen ruutupaitaan ja lippalakkiin. Alanvaihto on toivottavasti menestyksekäs.

Oma kulkupelimmekin vaihtui. Shortage sai lähteä, kun monen muun oireen lisäksi lopulta jarrutkin rupesivat reistaamaan. Tilalle tuli tyylikäs tummansininen Honda CRV, jolla saa jo tilaa risteyksissäkin. Iltapalan metsästykseen lähikortteleissa on sujuvinta kuitenkin mennä jalkaisin. Ja jos ei jaksa kävellä kotiin, tuktuk-kyytiä tarjotaan varmasti jo seuraavan kulman takana.

Lopuksi aloitetaan blogin jo perinteeksi muodostunut interaktiivinen osuus.
Tietokilpailu: Osaako joku tehdä lajimäärityksen bambupuskassa asustavasta herätyskellostamme (kuva yllä)? Lisätuntomerkkeinä pitkä pyrstö ja keltaista vatsapuolella pyrstön tyvessä. Kantava lauluääni lienee jo tullut selväksi.

Joulurauhaa

Paikallinen joulukarnevaali vaihtui aitoon joulurauhaan. Joulunvietto alkoi tyylikkäästi Raffles Le Royal -hotellin maineikkaassa elefanttibaarissa. Sieltä siirryimme sopivasti takaisin perinteisempään joulunviettoon kuuntelemaan joulurauhan julistusta, jonka Yle tarjosi netin välityksellä.

Täysikuu nousi upeasti Mekongin takaa, kun nautimme sovellettua jouluateriaa terassillamme. Varmistettujen tietojen mukaan kaupungilla liikkui aito suomalainen joulupukki. Hotellimme porttivahdeille oli annettu tuntomerkit ja ehdoton kielto päästää tuntomerkkejä vastaavaa henkilöä sisään. Saatamme tosin tavata hänet - toivottavasti ilman rooliasua - taas huomenna.

Happy Merry Christmas!

Joulun valmistelut ovat täällä hyvällä mallilla. Central Marketilta hankittu kuusi matkusti kotiin Kia Sportagen etupenkillä, kun takaluukku ei suostu enää avautumaan (automme on saanut jo lempinimen Kia Shortage). Kaunis kuusi koristeltiin jo perinteeksi muodostuneella 100 valon sarjalla lintuystäviemme seuratessa kiinnostuneena vierestä bambulehvästöstä. Tunnelmaa luo myös suuri punainen kynttilä, jollaisia munkit polttavat pagodassa.

Jouluun valmistauduttiin myös kauneussalongissa, jossa todella kovanäppiset hierojat tarjosivat perusteellisen body massagen. Lentomatkan ja talven turvotus karisi kerralla ja jälkikäteen olo oli kuin turpiin saanella, mutta vetreä.

Aatonaatto on vierähtänyt uima-altaalla ja myöhäisellä lounaalla joen rannassa ystävien kanssa, mistä siirryimme parvekkeellemme glögille. Huomenna vetäydymme joulunviettoon seuraamaan joulurauhan julistusta Suomen Turust ja herkuttelemaan joulupöydän antimilla, jotka taitavat olla juustopainotteiset.

Lämmintä ja tunnelmallista joulua kaikille!

Joulu on niin cool

Tosiaankin, joulu on vasta tulossa. Se hetkeksi unohtui tänne häikäisevään 30 asteen vehreyteen saavuttuamme. Phnom Penhissa joulu on kuitenkin vahvasti läsnä, sillä kaikenlaista väriloistoa rakastavat khmerit ovat ottaneet joulukoristeet innolla käyttöön. Lucky Marketissa soi joululaulut ja kaikki toivottelevat Merry Christmas (Ja ei ole siis olemassa pelkkää Christmas, vaan se on aina Merry Christmas)

Monien ravintoloiden tarjoilijoilla on tonttulakit päässään. Tosin he eivät tiedä miksi niitä joutuvat käyttämään, mutta se on niin cool! Paikallislehden haastattelemien nuorten mukaan joulu on sitä, kun lihava mies antaa lapsille lahjoja. Ai liittyykö tämä jotenkin Jeesukseen? Oliskohan sitten hänen syntymäpäivänsä, ihan vain arvaus. Joulusta on tullut eräänlainen toinen ystävänpäivä. Teinit kutsuvat ihastuksensa iltakävelylle ja antavat romanttisia lahjoja toisilleen, for Merry Christmas.

Russian marketin tuttu myyjä oli tyytyväinen kaupankäyntiin, kun ihmiset ostavat lahjoja for Merry Christmas. Toinen myyjä sanoi, että näytän vielä nuorelta. Hän kyseli kuinka vanha olen. Ahaa, näytät nuorelta vielä neljä, viisi vuotta, hän arveli. Sen jälkeen ilmeisesti tulee auttamatta vanhaksi. Täytyypä siis ottaa kaikki irti jäljellä olevista nuoruusvuosista, nuoruus ei näemmä ole ikuista edes täällä. Mutta hymy kaunistaa aina ja kaikkia. Ja se on ehtinyt jo tarttua kasvoille.

Herätyskelloa ei tarvita

Mikäli haluaa herätä jo ennen auringonlaskua. Bambuissa yöpyvä lintuparvi ei pettänyt odotuksia, vaan kajautti ilmoille melkoiset luritukset viiden tietämillä. Tosin unta riitti hyvin senkin jälkeen ja 11 tunnin nukkumisen jälkeen ei aikaerosta ole enää jälkeäkään.

Ai minnekö ensimmäiseksi kun mies lähti töihin? Uima-altaalle? No ei kun tietysti Russian marketille. Tuktuk alle ja menoksi. Ennallaan on marketti ja myyjät. Madam, sok sa bai! Iloisten tervehdysten saattelemana ahnehdin tuttua tavaranpaljoutta. Ensimmäisiä hankintoja olivat kotitossut, saippuateline ja tabletit pöydälle. Ja tietysti vähän vaatteita. Tämä on hyvä malli, ystävälläsikin on näitä jo kaksi, musta ja valkoinen.

Ei huvia ilman töitä, iltapäivä menikin koneen äärellä rästitöiden merkeissä. Hotellin yhteys on hidas mutta pelaa. Se on pääasia.

Ehkä huomenna jo altaallekin piipahtamaan, nyt on aika sanoa hyvää yötä.

Back in Phnom Penh

Ilta on laskeutunut Phnom Penhiin. Tuuli heiluttaa bambupusikkoa parvekkeemme edustalla tuudittaen lehvistössä yöpyvää lintuparvea. Odotamme jännityksellä aamukonserttia, sillä kyseessä näyttää olevan vanha tuttu aamulurittaja kotipalmusta. Toistaiseksi vielä pahaenteisen hiljainen pusikko taitaa olla koko Boeng Keng Kangin tämän lajin yöpymispaikka.

Iltapäivän kävelyretkellä Lucky Markettiin ehdimme jo tavata enemmän tuttuja kuin Helsingissä viikon aikana. Illallisaikaan huhu paluustamme on mitä todennäköisimmin kiirinyt kaikille tutuille ja muillekin. Tässä kylässä ei voi lymyillä paljastumatta.

Piipahdimme läheisessä thairavintolassa palauttelemassa mieliin aitoja curryaromeja, jotka maistuivat erityisen hyvin lentokone- ja lentokenttäaterioiden päälle. 30-asteinen ilma ei nostanut hikeä pintaan, mutta illallinen sen teki.

Bangkokin kentällä valvottu yö alkaa pikku hiljaa vaatia veronsa. Aika vetäytyä ja kerätä voimia alkavaan viikkoon. Edessä kolme kuukautta elämää jo niin tutussa mutta silti aina uutta opettavassa maassa. Talvia Kambodzhassa osa IX on alkanut.