Kultaista suuruudenhulluutta

Haikein mielin saattelimme eilisaamuna Leenin lentokentälle. Mukavat kaksi viikkoa yhdessä menivät kuin siivillä, mutta paljon koettiin, tehtiin ja nähtiin – naurettiin ja nautittiin. PINA CA-LA-DA!

Ystävän hauskat 40-vuotisjuhlat jatkuivat eilen rääppiäisten merkeissä ja tänään alkoi arki. Lähestyvä kiinalainen uusi vuosi (Rotan vuosi) ei näy vielä katukuvassa, mutta se on otettava huomioon tulevia reissuja suunnitellessa. Tarkoituksemme on vielä ennen vuodenvaihteen massaliikehdintää tehdä viikonloppureissu laivalla Vietnamin puolelle Mekong Deltalle, Chau Docin joenrantakaupunkiin.

Phnom Penhin katukuva tuntuu muuttuvan joka päivä, mutta suurin muutos on vasta tulossa, kun 42-kerroksisen ja 193 metriä korkean Gold Tower –pilvenpiirtäjän rakennustyöt alkavat ensi kuussa Sihanouk- ja Monivong-bulevardien kulmassa. Rakennukseen tulee 360 luksushuoneistoa, sairaala, pankki, ostoskeskus, kuntosali, uimahalli ja luonnollisesti valtavat parkkitilat kaikille Lexuksille. Tämän ”elämänlaatua kohentavan” rakennuksen pienoismalli esiteltiin viime viikolla ja Gold Towerin on määrä valmistua vuonna 2011. Uskomattomalta tuntuu moisen projektin tarpeellisuus/mielekkyys maassa, jossa valtaosa elää alle dollarin päivätuloilla ja ilman vessoja. Tarvetta kuitenkin tuntuu löytyvän, sillä käsiraha on jo maksettu lähes puolesta asunnoista (joista kallempien hinta on 1,6 miljoonaa USD) ja seuraavaa, 52-kerroksista, tornia jo suunnitellaan. Että semmoista.

Kaupunkia ristiin rastiin

Auringoenergian voimalla olemme kolunneet hyvällä menestyksellä kaupungin torit ja boutiquet. Tarjonta, värivalikoima ja hintataso sekä myyjien vilpitön ystävällisyys saavat aikaan suoranaisen ostovimman. Olemmekin panostaneet viikon loppua kohden kävelyyn välttääksemme marketin houkutukset. Tosin kävelylenkeilläkin voi tehdä heräteostoksia.

Kaduille jalkautumalla näkee myös kaupungin monet kasvot. Kuvassa lähistöllä sijaitseva 60-luvun kerrostalo (white house), joka valmistuessaan oli kaupungin modernein rakennus. Nyt se taitaa olla jo katoava luonnonvara. Uusia kerrostaloja nousee uhkaavasti viereiselle tontille.

Eilinen iltapäiväkävely sai yllättävän käänteen, kun kevyt sade yllätti. Oli "ihan pakko" pelastautua juuri avattuun lähibaariin lasilliselle Chardonnayta. Myöhemmin illalla saatiinkin kunnon sade, joka oli jo tervetullut puhdistamaan kaupungin pölystä ja raikasti ilman.

Tänään aamu valkeni aurinkoisena ja kävelimme lähitorille tutustumaan muun muassa mielenkiintoiseen ja värikkääseen ruoka- ja hedelmätarjontaan. Iltapäivällä Beautiful-kenkäkaupassa odottivat valmiina Leenin käsintehdyt sandaalit, jotka koekäytetään huomenna täällä asuvan ystävän 40-vuotisjuhlissa (naisen paras ikä!).

Perjantai-illan kunniaksi luvassa on baarikierros, kenties ympyrätanssiakin. Kierrokselle startataan omalta terassilta kuohuvan ja tapasten (katkaravut valkosipuliöljyssä) ääreltä, joiden valmisteluun tästä vähitellen siirrymmekin.

Lähestyvän kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi julkistamme uuden kilpailun: Mikä vuosi on alkamassa kiinalaisessa kalenterissa? Ensimmäiselle oikein vastanneelle luvassa palkinto!

Täydenkuun tervehdys

Paluumatka Phnom Penhiin meni suunnitelman mukaisesti Kampotin kautta. Valittu kiertotie oli pidempi ja hitaampi, mutta kannatti idyllisten maalaismaisemien ja vähäisemmän liikenteen vuoksi. Kiva havaita, että maan tieverkosto kohenee kaiken aikaa. Sama reitti vei joitakin vuosia sitten kolminkertaisen ajan.

Tänään tiistaina vietetään Buddhan päivää ja kaiken lisäksi täysikuuta. Sen nousua Mekongin takaa oli tietenkin lähdettävä seuraamaan paikallisten joukkoon. Ajettuamme rantapuistoon totesimme hölmistyneinä, että kaupunki on päättänyt ilahduttaa asukkaitaan sulkemalla alueelta jokinäkymän yli kaksimetrisellä aaltopeltiaidalla. Paikallistuntemuksesta oli tällä(kin) kertaa apua. Hetken mietittyämme ajoimme läheisen luksushotellin pihaan ja marssimme määrätietoisesti muina miehinä hotellin puutarhaan, josta vielä on esteetön näkymä joelle. Meille kerrotun mukaisesti täysikuu nousi samanaikaisesti auringonlaskun aikaan vastakkaiselta suunnalta. Näky oli vaikuttava.

Beach life!

Neljä päivää ollaan vietetty rantaelämää pilvettömässä säässä, vaikka sääennuste on uhkaillut ukkosmyrskyllä kaiken aikaa. Sellainen ehkä vielä saadaan, sillä lämpötila on kohonnut jo reippaasti yli kolmenkymmenen. Tälle päivälle luvattiin 38 astetta, eikä siitä varmaan kovin kauas jääty. Rannalla tarkeni oikein mukavasti ja vähän väliä oli piipahdettava meressä "virkistymässä" pienten kalojen seassa. Lounasaikaan vetäydyttiin varjoon herkuttelemaan juuri torilta haetuilla paistetuilla jättiläiskatkaravuilla.

Illalla suuntaamme läheltä löytyneeseen mukavaan ravintolaan, jossa tarjoillaan joka päivä tuoretta barracudaa grillattuna uuniperunan ja valkosipulileivän kanssa. Ohjelmanumerona on ollut iltaisin seurata paikallisten soittoruokaloissa järjestettäviä häitä, joita on vietetty äänekkäästi jokaisena iltana. Menossa on hääbuumi lähestyvän kiinalaisen uuden vuoden vuoksi.

Huomenna on aika jättää viihtyisä DevaRaja Villa tältä erää. Ajelemme takaisin Phnom Penhiin viehättävän joenrantakapunki Kampotin kautta. Sitä ennen ihailemme vielä yhden upean auringonlaskun täällä meren äärellä.

Auringonlaskuja Sihanoukvillessa

Viime päivät ovat menneet vauhdilla moninaisten aktiviteettien parissa. Tuktuk-kuskit jo myhäilevät meidät nähdessään, sillä kyytejä on otettu jo kilometritolkulla erinäisille reissuille. Rentouttava kokovartalohieronta olikin jo paikallaan. Käsittely oli ilmeisen tehokas, sillä hierottavat eksyivät käsittelyn jälkeen sokkeloisen hoitolaitoksen kerrosten välille. Onneksi hymyilevät hierojat johdattivat meidät vihreän teen äärelle ja takaisin ulos moninaisten houkutusten äärelle, entistä vetreämpinä.

Eilen ajelimme Hondalla sujuvasti tänne rannikolle viettämään leppoisia päiviä meren äärellä. Aurinko on hellinyt, meri nautinnollisen lämmin ja mukava ilmavirta käy kaiken aikaa. Kohta suuntaamme tuktukilla seuraamaan kuinka aurinko sukeltaa purppuranpunaisena Siaminlahteen. Iltaa on tarkoitus jatkaa Chhner Molop Chrey -ravintolassa, jossa meitä arvatenkin jo odotellaan. Riemua ja hyvää oloa raikkaassa meri-ilmassa. Edessä mahdollisesti myös veneretki ja snorklausta.

Syötävän suloinen naapurinpoika

Rento viikonloppu sai sunnuntai-iltapäivänä uuden käänteen, kun kaupungin palosireenit alkoivat soida. Istuskelimme omalla terassilla ja ihmettelimme kadulta kantavien paloautojen ääniä. Otimme tuktukin myöhäisen lounaan viettoon joen rantaan ja näimme taivaanrannassa valtavan sakean tumman savupilven, joka tuprusi yhä sinnikkäästi. Mikä palaa, kysyimme kuskiltamme. Maybe some house burning, hän naureskeli takaisin. Myöhemmin selvisi, että erään kaupunginosan varageneraattorit olivat jostain syystä roihahtaneet tuleen. Läheisellä roskien poltolla ei kuulemma ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tulipalolla ei onneksi ollut vaikutusta kaupungin sähkönjakeluun ja kärähtäneiden generaattoreiden tilalle saadaan helposti hankittua uudet 10.000 dollarin kappalehintaan.

Rappukäytävästämme on kuulunut jo viikon ajan kimeää haukahtelua ja pienten tassujen tepsutusta. Vastapäiseen asuntoon on suureksi riemukseni muuttanut terhakka nappisilmäinen chihuahua-poika, joka tuli saman tien tekemään rohkeasti tuttavuutta. Pojalla, nimeltään Darling, onkin hurja selviytymistarina takanaan. Eräs pariskunta nimittäin onnistui pelastamaan sen viime hetkellä pataan joutumiselta (khmer-keittiön suurena ystävänä en halua edes ajatella asiaa enempää). Itse Darling-poika tuntuu onneksi olevan autuaan tietämätön läheltä liipanneesta kohtalostaan. Tänään se meinasi uskaltautua jo meille vierailulle viehättävän kissaystävänsä Scullyn kanssa.

Eilisiltana tänne Bangkokin kautta saapuneella Leenillä ei ole jet lagista tietoakaan. Tänään on jo tehty tunnustelukäynnit muun muassa Russian marketille, Beautiful-kenkäkauppaan, omalle uima-altaalle, FCC:lle ja khmer-ruokien äärelle. Ajanpuutteen vuoksi hieronta siirtyi huomiselle…

Rentoa viikonlopun viettoa

Täällä leijumme molemmat unelmankevyin jaloin, sillä hautovan ilman ja katupölyn turruttamat jalat saivat tänään nautinnollisen hieronnan. Ensin jalat pestiin, sitten höyrykylvetettiin (minkä aikana hierottiin kädet ja hartiat) ja lopulta murjottiin huolellisesti varpaista polviin samalla akupisteitä puutikulla painellen. Kyllä vain, tähän jää koukkuun.

Viikonloppu alkoi ja nyt toipuu puolestaan Jukki omasta ympyrätanssikokemuksestaan. Kutsu kävi hänellekin eilisillä projektin soittoruokalaillallisilla ja minua harmittaa kovasti se, etten ollut paikalla häntä iloisesti tanssilattialle kannustamassa. Yhteen ääneen voimme kuitenkin todeta, että tähän lajiin tuskin jäämme koukkuun.

Aamupäivällä olimme juuri palaamassa orkideaostoksilta Central Marketilta, kun puhelimeni soi. En tunnistanut numeroa ja olin varma, että siellä taas joku puhuu khmeriä eikä usko soittaneensa väärään numeroon. Miesääni huuteli hello ja olin jo sanomassa wrong number, kun hän yllättäen toistikin nimeni. Toisessa päässä olikin hovimestariystävämme Chnner Molop Chrey -ravintolasta, jolle oli tullut meitä ikävä. Hän ilahtui suuresti kun kerroin, että olemme tulossa rannikolle taas ensi viikonlopuksi. Luulenpa, että meitä varten varataan oikein erityisen hyvä kala, jolle annetaan tuhti valkosipuli-chilikäsittely.

Toivotamme lämpöisesti tervetulleeksi Leenin, jota odotamme saapuvaksi maanantai-iltana. Luvassa tuhti annos hellettä, hierontahoitoja, herkkuruokia… ja ehkäpä tanssikokemuksiakin!

Hiljaiset hengenpelastajat

Vähän ennen kuutta alkoi bulbulien aamukonsertti. Ne heräävät aamun ensimmäiseen sarastukseen. Valo tulvahtaa valloilleen nopeasti ja hetkessä kaupunki on taas täynnä elämää. Yleensä käännän kylkeä vielä tunniksi, mutta tänä aamuna jäin kuuntelemaan uuteen päivään heränneen Phnom Penhin ääniä: tööttäyksiä, linnunlaulua, kadunlakaisua, liikenteen tasaista huminaa.

Paikallislehti sujahtaa ovemme alta seitsemän jälkeen. Se tulee silmäiltyä aamukahvin äärellä. Tänään pääuutisena ovat Phnom Penhin kalastajat, jotka pelastavat Tonle Sap -joesta kaikessa hiljaisuudessa vuosittain kymmeniä sillalta alas hyppääviä ihmisiä. Suurin osa näistä epätoivoisista hyppääjistä on masennuksesta, köyhyydestä, stressistä ja perheriidoista kärsiviä teinejä. Paikallisen psykiatrin mukaan myös ”karaokebaarien ja yökerhojen määrän kasvu lisää kotirouvien mielenterveysongelmia” (huom. syy siis baarien, ei tietenkään miesten). Sillan kupeessa vaatimattomissa puumökeissään asustavat kalastajat noukkivat ihmisiä kuiville melko hyvällä menestyksellä ja saavat poliiseilta 1,25 dollaria per kalastettu henkilö. Vaikka kyseessä on vakava asia, tulee heti mieleen, että ihmisten kalastamisella saattaisi tienata paremmin kuin kaloilla. Aivan varmasti tämä ansaintamuoto on jo keksitty.

Täällä Lexusten luvatussa maassa välillä unohtaa, että valtaosa väestöstä kärvistelee yhä alle dollarin päiväpalkalla.

Lämpenee - paikoin polttavastikin

Viimepäivien tärkeimmät uutiset: lämpötila palasi normaalilukemiin ja Sihanoukvillen tori paloi (poltettiin). Ensimmäisestä todettakoon, että oli jo aikakin. Auringolla herkuteltiin aamupäivällä altaan äärellä kirjaa lukien. Kyllä tuntui teho olevan tallella, joten ei syytä huoleen.

Jälkimmäinen uutinen sen sijaan on ihan vakavasti otettava. Sihanoukvilleen on rakennettu uusi moderni torirakennus, jonne vanhan torin myyjiä on houkuteltu ”edulliseen” parin tuhannen dollarin myymäläpaikkahintaan. Jokainen voi mielessään laskea, montako ananasta tai t-paitaa pitää myydä, että moisen summan saa kasaan. Kun uusi tori ei täyttynyt toivottuun tahtiin, vanhalla torilla syttyi yllättäen tulipalo, joka tuhosi kaiken. Viranomaisten mukaan yksi myyjistä (jonka nimeä ei haluta antaa julkisuuteen) oli ollut huolimaton lounasgrillinsä hiilien kanssa. Selitys ei juuri lohduta yli tuhatta toriyrittäjää, joiden koko omaisuus paloi tuhkana tuuleen. Myyjät eivät virallista selitystä niele varsinkaan, kun moni oli nähnyt jonkun hiipivän torin sisällä ja haistanut kerosiinin hajun juuri ennen räjähdysmäisesti levinnyttä paloa. Tulipalot ovat silmiinpistävän yleisiä kortteleissa, joista halutaan päästä eroon. Tämä tapaus tuskin jää viimeiseksi, valitettavasti.

Uudessa kuvassa on paikallinen katumyyjien herkku: aurinkokypsytetyt chilimarinoidut simpukat. Me puolestamme korkkasimme alkuillasta oman keittiömme ja laitoimme kaasuliedellä iltapalaksi tuoreita katkarapuja valkosipuli- chiliöljyssä rapean patongin kera. Kaupan lihatiskillä olisi ollut tarjolla myös paljon muutakin tuoretta kuten sammakonreisiä, kokonaisia nyljettyjä varpusia, pitkäkyntisiä kananjalkoja ja sian ohut- ja paksusuolta sekä aivot. Vielä riittää siis kokeiltavaa kotikokeille.

Ympyrätanssia kambodzhalaisittain

Eiliset tupaantuliaiset osoittautuivatkin suureksi juhlaksi, jota varten koko katu oli valjastettu juhlakäyttöön. Pitsiverhoillut pöydät oli katettu noin 200 vieraalle. Live-musiikki raikasi pöytien eteen rakennetulta lavalta kun isäntäperhe opasti meidät omaan pyöreään pöytäämme. Kun pöytä saatiin täyteen, käynnistyi myös tarjoilu (vajaaseen pöytään ei tarjoilla, eli ei koskaan kannata vetäytyä itsekseen istuskelemaan jos on nälkäinen). Alkupaloja oli kuutta sorttia, mm. cashewpähkinöitä, salamia ja kanaa. Sitten tarjoiltiin kylmä lihasalaatti ja lämpimänä ruokana lihapataa sekä jokikalaa. Lopuksi, kuten asiaan kuuluu, tarjoiltiin keitto ja vasta sen kanssa riisi. Ruokajuomana oli tietysti olutta ja viskiä, joita olisin ottanut varmasti minäkin jos vaan olisin tiennyt, mitä ohjelmassa oli luvassa.

Olin juuri ottamassa jälkiruokaa (taropuddinkia), kun illan isäntä tuli hakemaan minua tanssimaan. Koko pöytäseurue kannusti minua iloisesti (ja vahingoniloisesti) nousemaan. En voinut muuta kuin suostua vietäväksi tanssilattialle hitaasti mutta elegantisti etenevään tanssijoiden rinkiin. Sujahdimme tyttö-poika –järjestyksessä joukkoon ja minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi niin tanssijoiden kuin laulajienkin taholta. Ja ihan kaikki tuijottivat jokaista liikettäni eikä tarvitse edes mainita, että tapahtuma myös videoitiin. Askelkuvio sujui jotenkuten, mutta herkkä ranteiden pyöritys ja sormien ojentelu oli kyllä aloittelijan tasoa. Kun ikuisuuksia kestänyt kappale lopulta päättyi, kiitin isäntää perinteiseen tyyliin kämmenpohjat yhteen asetettuna ja livahdin vikkelästi takaisin turvaan pöydän ääreen. Madamen edustustehtävät kuitattu!

Viileät tuulet puhaltavat

Juuri kun olimme taas adaptoituneet tasaisen mukavaan 30 asteeseen, työntyi maahan korkeapaine Siperiasta ja kovat myrskytuulet Vietnamista. Vuoden alku on hytisty poikkeuksellisen kylmässä ilmassa, jonka odotetaan jatkuvan vielä viikonlopun yli.

Yölämpötila on käväissyt jo 19 asteessa ja kansalaisille on annettu varoitus, että mikäli lämpötila tästä vielä tippuu muutamalla asteella, niin kyseessä on terveysuhka. Meteorologian laitos on hälytysvalmiudessa. Raja hätätilan julistukselle on 12 astetta, joka voi laitoksen mukaan tappaa vanhuksia. Viranomaiset ovat kehottaneet ihmisiä pukeutumaan paksuihin vaatteisiin ja sytyttämään nuotioita pysyäkseen lämpiminä.

Pöydällä edessäni on komea kuori, johon on painettu nimemme kultakirjaimin (tai oikeammin minä olen pelkkä Madame). Kuori sisältää kutsun täksi illaksi tupaantuliaisiin erään paikallisen työntekijän luo. Mekko on silitetty ja asianmukaiset rusetein koristellut kukka-asetelma ja herkkukori hankittu. House warming party onkin paikallaan kun ”cold spell” pitää meitä otteissaan.

Tuulet ovat kuitenkin tänään jo selvästi tyyntymään päin ja ilmassa tuntuu taas jo aavistus lämpöisen pehmeää kosketusta. Tule takaisin lämmin ilmamassa, tule tule.

Hyvää Uutta Vuotta!

Lämpimät uuden vuoden toivotukset ja kaikkea hyvää vuodelle 2008!