Paluu kotiin - ja ajatuksissa Kambodzhaan

Fyysisesti kotona, mutta henkinen puoli vielä matkalla. Toivottavasti löytävät taas toisensa pian.

Kun suljen silmäni, olen taas tutulla rannalla ja taustalla soi Doors.

At first flash of Eden
We race down to the sea
Standing there on freedom's shore

Waiting for the sun
Waiting for the sun
Waiting for the sun

Can you feel it
Now that Spring has come
That it's time to live in the scattered sun

Waiting for the sun
Waiting for the sun
Waiting for the sun
Waiting for the sun

Waiting,, waiting,, waiting,, waiting, waiting,, waiting,, waiting,, waiting

Waiting for you to come along
Waiting for you to hear my song
Waiting for you to come along
Waiting for you to tell me what went wrong

This is the strangest life I've ever known

Can you feel it
Now that Spring has come
That it's time to live in the scattered sun

Waiting for the sun
Waiting for the sun
Waiting for the sun
Waiting for the sun

Räntäsade, täältä tullaan!

Kyllä sitä ehtii kolmessa kuukaudessa kerätä tavaraa. Osa meni jakoon tutuille ja loput on yritetty survoa laukkuihin. Hotellin puutarhuri sai uuden asukokonaisuuden ja hymyili säteilevästi. Loput rielit annettiin pagodan portilla nukkuneelle pariskunnalle, joka huuteli kiitoksia vielä pitkään peräämme.

Ja sitten sinivalkoisin siivin kotia kohti. Sitä toista kotia.

Kiitos kaikille blogia seuranneille ja ilo tavata teitä kaikkia pian!

Irtautumista

Hyvästienjättöpäivä, ystäville, työpaikalle, vapaaehtoistöihin. Ne maailman parhaat nuudelisopat. Tavaroiden läpikäymistä hikinoron valuessa selkää pitkin. Elohopea sen kuin kipuaa mittarissa. Viimeinen bulbulien iltakonsertti. Valkosipulipainotteinen illallinen ystävien seurassa libanonilaisessa ravintolassa. Parvekkeella vastassa lämmin kostea yöilma, kuin seinä. To-kee kajauttaa huutonsa ilmoille.

Kaikki kysyvät milloin tulemme takaisin. Minäkin.

Kaksi päivää puoleen kuuhun

On se ilta, kun kuu makaa selällään ja nauraa. En malta istua sisällä vaan käyn parvekkeella sitä kurkkimassa ja hengittämässä samettista ilmaa. Viimeiset kolme kuukautta juoksevat mielessäni enkä voi uskoa että taas ollaan pakkaamassa laukkuja. Mutta ei ihan vielä, menen takaisin ulos kuuta katsomaan. Varvastossuissa, hymyillen.

Vielä täällä

Naistenpäivän ansiosta saimme viettää pitkää viikonloppua. Täkäläiseen tapaan vapaa siirtyy seuraavalle arkipäivälle pyhän sattuessa viikonlopulle. Mukava systeemi!

Läksiäisjuhlat (yhdeksännet?) vietettiin rennossa tunnelmassa Phnom Penhin yöelämässä. Kolmen tuktukin karavaanimme seikkaili baarista toiseen bongaten tuttuja paikkoja kuten Memphis, Green Vespa, Heart of Darkness ja Miles. Bongattua tuli myös juuri avattu aito brittipubi: maineekkalla nimellä ratsastava Brave new world, Huxley´s (siideriä ei löytynyt sieltäkään, omistajan kuuluisista sukujuurista huolimatta).

Konkretiaa pohjolaan paluuseen toi lukemamme Aamulehden toimittajan (omasta mielestään varmasti vitsikäskin) juttusarja Kambodzhasta, josta kaikki täällä kävijät voitte tehdä omat johtopäätöksenne; onko toimittaja käynyt samassa maassa kuin te?:
http://www.aamulehti.fi/teema/matkailu/70029.shtml
http://www.aamulehti.fi/teema/matkailu/70026.shtml
http://www.aamulehti.fi/teema/matkailu/70028.shtml

Olen oman palautteeni lehden toimitukselle jättänyt ja odotan yhä vastinetta. Ikävä on todeta, että valtakunnan suurimpiin kuuluva sanomalehti kokee asiakseen irvailla köyhän kehitysmaan kustannuksella. Hävettää olla suomalainen, mutta taidankin olla jo vähän khmeri.

Hyvää naistenpäivää!

Perinteiseen tapaan kävin ottamassa päivän kunniaksi öljyhieronnan. Edessä onkin pitkä ilta, sillä vietämme tänään läksiäisjuhlia. Kolme tuktukia on varattu koko illaksi kuskaamaan seuruettamme ympäri Phnom Penhia. Ilta alkaa Steve´s steakhousesta (joka tarjoaa pihvien ohella myös kreikkalaista ruokaa) ja jatkuu sitten sinne mikä hyvältä tuntuu. Jotenkin voisin kuvitella, että lopulta päädymme Heart of Darknesiin…

Toissailtana saatiin upea ukkosmyräkkä rankkasateen kera. Se ilmeisesti puhdisti ilman, sillä pitkään jatkunut nihkeän painostava säätyyppi vaihtui tänään kirkkaaksi ja polttavan kuumaksi. Ensi viikolle onkin luvattu jo 36 astetta, joten loppurutistuksesta näyttää tulevan hektisen lämmin.

Finger lickin´good

Kauan se kestikin mutta tapahtui viimein: ensimmäinen amerikkalainen fast food –ketju löysi tiensä Kambodzhaan kun KFC avasi ovensa Monivong bulevardilla sunnuntaina. Viisi uutta ravintolaa on jo suunnitteilla ja arvatenkin muut ketjut seuraavat pian perässä. KFC:n mukaan he tuovat länsimaisen ruokakulttuurin maahan yhdistettynä kassatyttöjen energiseen ”Hi!”-tervehdykseen (heidät on koulutettu tähän Malesiassa). Tuntuu melkein pyhäinhäväistykseltä, mutta täytyyhän kambodzhalaistenkin päästä suuren maailman makuja ja tapoja nauttimaan. Maut ehkä kelpaisivatkin, mutta suurimman osan kukkarolle nämä herkut ovat kuitenkin aivan liikaa. Hyvä puoli asiassa on se, että raaka-aineet (kana, vihannekset) hankitaan Kambodzhasta.

Katselin eilen länsimaisessa katubaarissa (”Kulmassa”) syödessämme, kuinka vanha kumara nainen krama-huivi päässään kantoi korrella kahta vatia, joista toisessa oli astioita ja toisessa kananmunia mausteineen. Turistit istuivat syömässä ties mitä pasta- ja crêpes –annoksia (myös me) ja seurasivat naista kuin jotain nähtävyyttä. Kukaan ei sentään ottanut kuvia. Mietin, miten vielä viisi vuotta sitten näky olisi ollut aivan normaali. Samaisella kadulla ei ollut vielä yhtään ravintolaa eikä sen puoleen turistiakaan. Turistit jakelivat dollarin seteleitä maassa laahautuneelle vammaiselle miehelle, jonka sukulaiset tuovat kadulle kerjäämään joka ilta. Eipä ihme, moisesta tienestistä voi moni vain haaveilla. Tuskinpa pääsi miesparka taaloillaan KFC:lle uusia makuelämyksiä hakemaan kuitenkaan.

Tuntuu, että Phnom Penh muuttuu joka päivä. Kun on pari päivää ollut poissa, huomaa taas että joku talo on sillä välin moukaroitu alas. Hotellimme vierestä lähti neljä taloa rivissä, kun joku osti kaikki tontit. Villat jyrättiin alas muutamassa päivässä ja nyt jättitonttia rajaa iso vihreä aaltopeltinen aita. Arvatenkin vuoden kuluttua paikalla on joku valtava kerrostalokompleksi, joita alueella rakennetaan joka puolella. Maan arvo on noussut parissa vuodessa pilviin, joten tontit on käytettävä tehokkaasti.

Oikeaa Kambodzhaa on pian lähdettävä etsimään kaupungin ulkopuolelta. Silti odotan jännityksellä millainen metropoli tästä Phnom Penhistä vielä kehkeytyy. Se erityinen syke täällä on vielä tallella.

PS. Kuvassa keskustan puistoon rakennettu yleinen käymälä, johon on pysyvästi majoittunut muutama perhe asumaan. Juokseva vesi ja keskeinen sijainti!