maanantai 3. maaliskuuta 2008

Bungalow-elämää


Kambodzha on hänen toinen kotinsa, totesi täkäläinen vapaaehtoistyökaverini ylpeänä minua kollegoilleen esitellessään. Hän halusi, että tapaan myös Sihanoukvillen toimiston väen ja minut otettiin sydämellisesti vastaan. Te voisitte vaikka muuttaa tänne, ei teillä olisi mitään ongelmia kun kaikki tuntevat teidät, sanoi hovimestariystävämme Chhner Molop Chrey –ravintolassa. Kuulin jo muilta hierojilta ja hedelmämyyjiltä, että olette rannalla ja tulin niin nopeasti kuin ehdin, sanoi hierojaystävämme Otres-rannalla.

Istumme DevaRajan ainoan bungalowin terassilla. Aurinko on painumassa pilviverhoon. Kottaraisen sukuinen lintupariskunta rakentaa terhakkaasti pesää villan räystääseen. Isäntämme koira Nigel tulee kerjäämään rapsutuksia. Pehmeä tuuli puhaltelee auringolla ja suolavedellä kyllästetylle iholle. Taivas alkaa tummua, valot syttyvät, aaltojen kohina kuuluu hiljaa taustalla. Musiikkia, mopojen tasaista hurinaa, savua lähiravintoloiden grilleistä.

Ei se toinen koti kovin kaukaa ole haettu. Jotenkin sitä tuntee jo juurtuneensa tänne ja olo on pelottavan kodikas.

Möykätkää nuoret taas rantabaarissa ensi yönä että olisi edes joku syy lähteä täältä pois.

Ei kommentteja: