Kerrankin näin päin. Suomi pääsi täällä paikallislehden ”hassuihin uutisiin” tarinalla hiirenpäästä, joka löytyi Itä-Suomessa vihanneslautaselta. Tosin jutussa todettiin, että pakastevihannekset oli ilmeisesti pakattu Belgiassa.
Jukki on vieraillut ahkerasti maakunnissa tällä viikolla tutustumassa projektin kenttätyöhön. Eilen oli vuorossa Takeon provinssi reilun tunnin ajomatkan päässä etelään Phnom Penhistä. Sain soiton lounasaikaan, jolloin Takeossa oli jo päästy herkuttelemaan paikallisella järvikalalla sekä sitruunaruoholla maustetulla kalakeitolla (olivat kuulemma molemmat oikein maukkaita). Taustalta kuului kimeää haukahtelua: ravintolan lattialla oli korillinen koiranpentuja. Eivät toivottavasti kuitenkaan tarjolla muuten kuin myytäväksi. Surkea haukahtelu taustalla jatkui. Kyselin saisinko yhden matkamuistona kotiin. En saanut, sen verran kuulemma kuhisivat ötököitä. Pienet reppanat kirppusäkit.
Minä otin eilen ohjelmistoon jo kauan suunnitteilla olleen kasvohoidon takavuosilta tutussa hoitolassa. Matkalla sinne törmäsin harvinaiseen ilmiöön, toiseen kävelijään. Hän oli luonnollisesti suomalainen tuttu. Oli matkalla postiin, mutta käveli aivan väärään suuntaan. Opastin hänet oikeaan paikkaan ja sujahdin itse sivukadulle nautinnolliseen kasvokäsittelyyn, joka oli aivan yhtä ihana kuin muistelin. Takaisin kotiin talsiessani jostain alkoi kuulua musiikkia. Se voimistui voimistumistaan ja jäin kadunkulmaan (pissalta haisevan muurin edustalle) odottelemaan. Kulman takaa ilmestyi pian hautajaissaattue, jota johti musta auto takakontti auki. Siellä törötti iso oranssi muoviboksi, joka sisälsi ilmeisesti jäähdytetyt juomatarjoilut hautajaisseurueelle. Tätä vähemmän arvokasta näkyä seurasivat perheen vanhimmat miehet, jotka kantoivat kukkasin koristeltua vainajan kuvaa. Perässä tuli muu perhe ja pyörillä kulkeva vaunu, jossa oli valkoinen arkku ympärillään kymmenisen oranssikaapuista munkkia. Vaunun perässä tuli muu hautajaisseurue kävellen, mopojaan taluttaen. Kaikki olivat pukeutuneet suruväriin eli valkoiseen ja perheen miehet olivat ajelleet asiaankuuluvasti päänsä kaljuiksi. Kun saattue saapui risteykseen, sitä johtanut auto kääntyikin väärään suuntaan. Kulkue meni sekaisin, kun autoa lähdettiin metsästämään takaisin. Se saatiin lopulta kääntymään ja kuljettaja nauroi suu korvissa virhettään. Lopulta auto meinasi törmätä arkkua kuljettaneeseen vaunuun. Totesin parhaaksi jatkaa matkaa.
Perjantai-illan kunniaksi luvassa on kulttuuripläjäys, kun ystävämme bändi Bun N´drazE heittää yksityiskeikan Zombie-nimisessä baarissa. Siitä se viikonloppu alkaa ja sunnuntaina kohti uusia maisemia Mekong Deltalle Vietnamiin.
Jukki on vieraillut ahkerasti maakunnissa tällä viikolla tutustumassa projektin kenttätyöhön. Eilen oli vuorossa Takeon provinssi reilun tunnin ajomatkan päässä etelään Phnom Penhistä. Sain soiton lounasaikaan, jolloin Takeossa oli jo päästy herkuttelemaan paikallisella järvikalalla sekä sitruunaruoholla maustetulla kalakeitolla (olivat kuulemma molemmat oikein maukkaita). Taustalta kuului kimeää haukahtelua: ravintolan lattialla oli korillinen koiranpentuja. Eivät toivottavasti kuitenkaan tarjolla muuten kuin myytäväksi. Surkea haukahtelu taustalla jatkui. Kyselin saisinko yhden matkamuistona kotiin. En saanut, sen verran kuulemma kuhisivat ötököitä. Pienet reppanat kirppusäkit.
Minä otin eilen ohjelmistoon jo kauan suunnitteilla olleen kasvohoidon takavuosilta tutussa hoitolassa. Matkalla sinne törmäsin harvinaiseen ilmiöön, toiseen kävelijään. Hän oli luonnollisesti suomalainen tuttu. Oli matkalla postiin, mutta käveli aivan väärään suuntaan. Opastin hänet oikeaan paikkaan ja sujahdin itse sivukadulle nautinnolliseen kasvokäsittelyyn, joka oli aivan yhtä ihana kuin muistelin. Takaisin kotiin talsiessani jostain alkoi kuulua musiikkia. Se voimistui voimistumistaan ja jäin kadunkulmaan (pissalta haisevan muurin edustalle) odottelemaan. Kulman takaa ilmestyi pian hautajaissaattue, jota johti musta auto takakontti auki. Siellä törötti iso oranssi muoviboksi, joka sisälsi ilmeisesti jäähdytetyt juomatarjoilut hautajaisseurueelle. Tätä vähemmän arvokasta näkyä seurasivat perheen vanhimmat miehet, jotka kantoivat kukkasin koristeltua vainajan kuvaa. Perässä tuli muu perhe ja pyörillä kulkeva vaunu, jossa oli valkoinen arkku ympärillään kymmenisen oranssikaapuista munkkia. Vaunun perässä tuli muu hautajaisseurue kävellen, mopojaan taluttaen. Kaikki olivat pukeutuneet suruväriin eli valkoiseen ja perheen miehet olivat ajelleet asiaankuuluvasti päänsä kaljuiksi. Kun saattue saapui risteykseen, sitä johtanut auto kääntyikin väärään suuntaan. Kulkue meni sekaisin, kun autoa lähdettiin metsästämään takaisin. Se saatiin lopulta kääntymään ja kuljettaja nauroi suu korvissa virhettään. Lopulta auto meinasi törmätä arkkua kuljettaneeseen vaunuun. Totesin parhaaksi jatkaa matkaa.
Perjantai-illan kunniaksi luvassa on kulttuuripläjäys, kun ystävämme bändi Bun N´drazE heittää yksityiskeikan Zombie-nimisessä baarissa. Siitä se viikonloppu alkaa ja sunnuntaina kohti uusia maisemia Mekong Deltalle Vietnamiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti