Tähystelimme ulos pölyn sekaan Banlungin pääkadun liikenneympyrässä. Ei näkynyt bungaloweja, vain punaisella tomulla kuorrutettuja taloja, autoja ja ihmisiä. Jatkoimme muhkuraista hiekkatietä eteenpäin, kunnes vastaan tuli hakemamme viitta: Norden house. Käännös oikealle asvaltoidulle sivukadulle ja mäen päällä häämötti kangastuksenomainen näky: suuri Ruotsin lippu ja hohtavanvalkoisia bungaloweja kauniisti hoidetulla rinnetontilla. Olimme perillä.
Huolella rakennetun ja erittäin siistin bungalowin parvekkeella kelpasi ihailla vastapäisiä kukkuloita, kuunnella linnunlaulua ja haistella raikasta ilmaa. Teimme patikointiretken läheiselle Yaklom-järvelle ja seikkailimme San-joella pienellä veneellä. Rantauduimme pariin syrjäiseen etniseen kylään, joissa ei ulkomaailmasta paljoa tiedetty. Meidät otettiin kuitenkin iloisesti vastaan. Kyläpäällikkö tuli itse toivottamaan meidät tervetulleiksi ja tarjosi kookospähkinät. Olo oli kuin valtiovierailulla.
Illalla auringon laskettua alkoi vuorilta puhaltaa viileä tuuli. Niin viileä, että isäntämme sauna lämpeni molempina iltoina. Kyllä oli ihana istahtaa lauteille, heittää löylyä sihisevälle kiukaalle ja kuunnella kaskasien siritystä ulkona. Saunanraikkaina katselimme banaanipuun katveessa, kuinka täysikuu nousi kukkuloiden takaa tummuvalle taivaalle.
Tuli aika jättää rauhallinen Rattanakiri ja palata pääkaupunkiin. Koukkasimme paluumatkalla Stung Trengin kaupunkiin, missä tutustuimme silkinvalmistukseen. Yhdessä rakennuksessa terhakat silkkitoukat rouskuttivat mulperipuun lehtiä, viereisessä hallissa kehrättiin silkkilankaa ja seuraavassa kangaspuut paukkuivat.
Sellaisen annoksen saimme uusia kokemuksia, ettei kauheasti harmita, vaikka se ibis jäi kun jäikin tällä kertaa näkemättä. Kovasta yrityksestä huolimatta.
Huolella rakennetun ja erittäin siistin bungalowin parvekkeella kelpasi ihailla vastapäisiä kukkuloita, kuunnella linnunlaulua ja haistella raikasta ilmaa. Teimme patikointiretken läheiselle Yaklom-järvelle ja seikkailimme San-joella pienellä veneellä. Rantauduimme pariin syrjäiseen etniseen kylään, joissa ei ulkomaailmasta paljoa tiedetty. Meidät otettiin kuitenkin iloisesti vastaan. Kyläpäällikkö tuli itse toivottamaan meidät tervetulleiksi ja tarjosi kookospähkinät. Olo oli kuin valtiovierailulla.
Illalla auringon laskettua alkoi vuorilta puhaltaa viileä tuuli. Niin viileä, että isäntämme sauna lämpeni molempina iltoina. Kyllä oli ihana istahtaa lauteille, heittää löylyä sihisevälle kiukaalle ja kuunnella kaskasien siritystä ulkona. Saunanraikkaina katselimme banaanipuun katveessa, kuinka täysikuu nousi kukkuloiden takaa tummuvalle taivaalle.
Tuli aika jättää rauhallinen Rattanakiri ja palata pääkaupunkiin. Koukkasimme paluumatkalla Stung Trengin kaupunkiin, missä tutustuimme silkinvalmistukseen. Yhdessä rakennuksessa terhakat silkkitoukat rouskuttivat mulperipuun lehtiä, viereisessä hallissa kehrättiin silkkilankaa ja seuraavassa kangaspuut paukkuivat.
Sellaisen annoksen saimme uusia kokemuksia, ettei kauheasti harmita, vaikka se ibis jäi kun jäikin tällä kertaa näkemättä. Kovasta yrityksestä huolimatta.
2 kommenttia:
erinomainen teos T:Timi 10v
Kiitos Timi kommentista!
Lähetä kommentti